Jetta perinteisellä

 Pesosen blogin kirjoittaja on ollut samoilla siestoilla kuin se kuuluisa espanjalainen parturi Jorge (lausutaan Horge), jota ei kuulu silloin kun pyydetään. Siestaa pidetty siestan perään, mutta silloin töissä kun kissat naukuvat. 

Jetta kävi sillä perinteisellä hammasretkellä Veikkolan Anidentissä. Edellisestä käynnistä oli jo vierähtänyt aikaa puolisentoista vuotta. Jälleen tuttua turinaa ja surinaa, eli sydämen rytmi jatkaa Säkkijärven polkkaa väärinpäin soitettuna ja samalla vikkelällä kierrosnopeudella kuten ennenkin. Muutenkin kaava oli eli Jetta jäi Veikkolan Anidenttiin operoitavaksi ja henkilökunta jäi odottamaan hammaslääkäri Nina Luotosen puhelua operaation tarpeesta ja kestosta. Tällä kertaa löydöksenä oli yksi tapaturmainen juurimurtuma ja liikkuva kruunu - operaation arvioitu kesto parisen tuntia. 

Henkilökunta päätti kuluttaa aikaa Espoon puolella. Mutta Espoossa asuu niin tyytyväisiä ja iloisia ihmisiä, että edes Espoon Ikea ei ollut vielä auki. Ikea aukesi vasta kymmenen korvilla ja koska kahvia ja vegaanisia hodareita teki mieli, henkilökunta pörräsi jo puoli yhdeksän aikoihin parkkipaikalla. Aikaa piti saada silti kulumaan. Kartasta löytyi parin kilometrin päästä Espoon keskus ja ainahan keskuksessa luulisi jokin kahvipaikka olevan. Sekä keskus, että kahvipaikka löytyivät. Kahvipaikka oli hyväntuulisia ihmisiä täynnä, mukaan lukien henkilökunta ja ikkunasta aukesi hieno, elämää nähnyt betoniaukio, jonka kiintopisteenä oli katsastuskontti. Jazzia kuunnellessa aika lensi! Ja koska tiesimme Jetan olevan hyvissä käsissä (monitoreissa), päätimme vielä pikaisesti piipahtaa Ikeassa kuumilla koirilla. Njam. Kyllä oli makosaa.

Jetta nuokkui hammaslääkärin tarjoamia pöhniä pois ja me sulattelimme kuivatulla sipulilla maustettuja hodareita. Kaikki olimme jollain tavalla naamat iloisina. Jetan operaatio oli sujunut toivotunlaisesti ilman ongelmia ja meidät lähettettiin kotiin tutuilla teeseillä eli mm. parin viikon nappulakielolla ja suun huuhtelulla. Kontrolli sovittiin parin viikon päähän ja hoidetaan se etänä. Jep. Sovittu. Näin tehdään. Mitä? Tiedättehän tilanteen kun tuuli ulvoo. Kontrolli hoidetaan etänä. Etänä, eli ei mentäisi Jetan kanssa paikan päälle. Sitä vastoin meille ehdotettiin, että lähettäkää kuva hampaan poistopaikasta s-postitse. Se riittää. Jep. Helppo nakki.

14 päivää meni eli hurahti kaksi viikkoa. Hymyile Jetta hymyile. Ei nyt, on liian pimeää. Haukottele. Ota herkku ja hymyile. Irvistä. Näin sitä oppii tuntemaan kissaa paremmin, kun tietää milloin se haukottelee. Sormi ikeniin temppu ei onnistunut, vaan piti odottaa kunnon haukotusta. Kunnon haukotusta oikeassa paikassa - oikeassa kulmassa - oikeassa valossa jne... Aikaa zoomailulle ja asennon ohjaamiselle ei ollut. Räps. Manuaalitarkennus oli vielä telineissä, kun kärki tuli maaliin. Räps. Kun kuvataan ylhäältä, alhaalla tapahtuu. Räps räps räps. Vihdoin alkoi sujumaan ja lopulta tuli kunnon räps - tai siis paras räps mitä oli räpsitty. Se sai kelvata. Lopulta lähetimme Anidenttiin pari kuvaa, josta lääkäri summasi poistopaikan olevan ok. Kuvat eivät olleet priimaa, mutta se kuitenkin erottui, että paraneminen oli tapahtunut. Helppo nakki ja hauskaa oli. Jetan hammaslääkäri käynti oli tältä erää saatu purkkiin. Seuraava hammastarkastus merkattiin vuoden päähän.

  

Arkikuva #20

 

Arkikuva # 20, pullo. Lasimuseo, Riihimäki

Pim pom.

 Pim pom. Ovikello soi. No ei se noin pehmeästi soi, eikä varsinkaan kissojen korviin. Ovella oli nuori tyttö, joka tuli sovitusti sisälle. Osa kissoista oli jo painellut sinne minne aurinko ei paista ja se osa joka vielä paistatteli päivää kuulosteli vieraan saapumista. Ääniä kuului yksi, mutta jalkoja tuntui olevan useampi. Tytöllä oli tikkaat mukana. 

Näitä tilanteita varten on hyvä, että henkilökunta on kotona. Muut pärjäävät kyllä jotenkin, mutta Pesosta on syytä hieman tsempata ja katsella eteen. Tyttö läväytti tikkaat seisomaan, kiipesi ylös ja alkoi poraamaan. Asuntoon asennettiin kolme palovaroitinta. Tyttö osasi asiansa ja työ eteni rivakasti ja melko pienin metelein. Pesonen pötkötteli vielä rauhassa makuuhuoneen sängyn päällä. Siinä vaiheessa kun tikkaat kopsahtelivat sängyn kulmiin, Petskillekin tuli kiire häipyä toisaalle. Ja silloin kun Petski lähtee pienessä paniikissa voi sattua ja tapahtua. Nyt meni hyvin, Tikkaat olivat ehtineet alta pois ja reitti mukavammalle paikalle oli vapaa. Pesonen meni sohvan alle, jossa Hannu ja Pökö jo pitivät turvapaikkaansa. 

Tuntuu julmalta, että taloyhtiö ja asentaja ilmoittavat tiedotteessa, että tulemme sisälle yleisavaimilla, mutta onneksi tulemiset ja asentamiset on tähän mennessä saatu sovittua niin, että henkilökunta on ollut paikalla. Kiitos firmoille siitä. Tässäkin porukassa on niitä, jotka saattavat luikahtaa ovesta tai sitten vaan on tuo Pesonen, joka ei tiedä hölkäsen pöläystä mitä tapahtuu. Nyt meni hyvin, hälyttimet on asennettu ja pattereiden vaihto on kymmenen vuoden päästä. 

Sohvan alla Pökön, Hannun ja Pesosen turvapaikka

Sunnuntai

Sunnuntai. Saa nukkua pitkään - no, pidempään. Pakko nukkua pidempään. Niska ja selkä ovat jumissa, koska Laku on nukkunut jalkopäässä koko yön. Mutta on sunnuntai. Saa venytellä kaikessa rauhassa kuin kissa konsanaan. Rapsuttaa rauhassa päätä ja ihmetellä elämää. Ei ole kiire. Tuoksuukin sunnuntaille.

Mutta noustava on, sillä vatsa puhuu. Se hieman jo murisee. Lämmin puuro on hyvä peti päivälle kuin päivälle. Jääkapissa on vielä itsepoimittuja mustikoita. Pakkaspäivänä ajatus karkaa kivasti loppukesän kuulauteen. 

Lattia tuntuu viileältä ja viileys kiipeä sieraimiin asti. Tsih. Äkkiä sukat jalkaan. Pusero piipahtaa juopon napissa. Seurailen kissoja, jotka eivät ole moksiskaan etteivät ole saaneet aamupalaa. Nukkuvat nuo lämpökerällä. Ihmettelen kun eivät seuraa keittiöönkään. Yleensä häärivät jaloissa ja kertoilevat mitä ruokaa tilaavat.

Oi. Ihanaa. Jotain jännää tässä aamussa olikin. Pöytä on katettu. Aamiainen on valmiina. Tarkastelen sitä hieman lähempää. Kovin on pieni ja kovin vaikuttaa kuivalta. Mutta siinä se on - keskellä pöytää.

 

Loppuvuosi saapuu satamaan

 Loppuvuodelle osuin vielä muutama ennalta kalenteriin merkattu eläinlääkärikäynti, joukossa mm. Lakun viimeinen radiojodihoito kontrolli. Hannun ja Pesosen kanssa piipahdimme lääkärissä juuri siihen hetkeen, kun viereisen tontin pientä metsätilkkua kylmän viileästi kaadettiin. Linnut kuulivat jo kaukaa moottorisahan äänen ja Hannu ja Pesonen kuulivat ja tunsivat sen karvan matkan päässä. Väpäji. Onneksi kopitus oli mennyt hetkeä aiemmin jouhevasti, eikä siihen sisältynyt enempää draamaa. Pesonen, tuo hoitajan suusta kuultu "maailman kiltein kissa" ja Hannu Golden Brown saivat puhtaat paperit. Hyvä reissu.

Lakun kanssa kävimme lekurissa seuraavalla viikolla. Siinä vaiheessa oli moottorisaha jo hiljentynyt ja puun raadot odottivat tien laidassa kuljetusta pois. Surullinen näky. Tiedä onko eläinlääkäreitä jatkokoulutettu, mutta tällä kertaa kun Lakusta otettiin verikoetta, saimme lääkärin suusta kuulla "maailman kärsivällisimmästä kissasta". Lääkärin toive T4 arvoksi oli 10 ja 20 välissä ja arvoksi saatiin nyt toiveiden mukainen 18,1. Eli toisin sanoen Laku on terve kissa! Radiojodihoito meni juuri niin kuin piti. 

 Porkkalat on tehty, kuiva kakku paistettu, kuusi koristeltu ja iso lepinkäinen saanut muutakin ruokaa kuin lajitovereita. Henkilökunnan kaikki stressitasot on ajettu alas. Kissat nukkuvat, ne ovat hajautuneet sinne tänne - Pesonen lienee tutulla paikalla kuusen alla, jonne se parkeerasi välittömästi kun kuusi siihen pari päivää aiemmin laitettiin. Kupu täynnä. Hämy hiipii. Hiljaista. On hiljaista, että jos kumartuu kissan äärelle, kuulee sen kehräävän.

Hyvää joulua kaikille! 

Pesonen kuusen äärellä.

Puun tilaaminen, kasaaminen ja käyttö reaaliaikaista utopiaa.

Black Friday tarjouksesta löytyi kissoille muhkea raapimapuu ja vieläpä kun olohuoneen seinustalla oleva osittain itse tuunattu puu oli hiipumassa jo ehtoo puolelle, tehtiin uudesta puusta kaupat. Ostoskeskus löytyi verkon nettisivuilta. Puu ostettiin Alankomaalaisen RHR Pets verkkokaupan kautta, joka on jokin aika sitten rantautunut myös Suomeen. Ja siitä syntyi idea. Seurataan blogin puolella puun saapumista, niin reaaliajassa kuin mahdollista. No. Nyt on 10.12. ja Black Friday oli reilusti marraskuun puolella. Ja puu on jo kovassa käytössä. Imuroitukin on jo pariin otteeseen.

3G-liittymäsi tullaan alas ajamaan ja sen seurauksena lähetämme sinulle uuden sim-kortin. Sinun ei tarvitse tehdä mitään. No jos ihan kirjaimellisesti otetaan tuo Elisan viesti, niin todellakaan ei tarvitse tehdä mitään kun ei pysty tekemään mitään! Rapimapuuta oltiin tuomassa, mutta nettiä viemässä. Aiemmin hyvin toiminut netti ei sitten uudella sim-kortilla toiminutkaan. Myymälässä myytiin uudempi diginatiivimpi liittymä ja siihen se jäikin. Reaaliaikaista raivoa koettiin, kun seikkailimme nykyteknologian viidakossa - ei edes kaverin kanssa hörpätyt vohvelikahvit johtaneet muuhun kuin viattomien ihmisten hersyviin naurukohtauksiin. Sitten teimme läpimurron. Yhdistimme mokkulan, reitittimen ja tikun yhdeksi ja samaksi ja päättelymme johti lähikaupassa piipahtamiseen ja toimivaan nettiyhteyteen. Mutta puu oli jo siinä vaiheessa kasattu ja korkattu.

Tuliko Sofikin pakettirekan kyydissä?

Kaikki osat levitetty lattialle.

RHR Pets. Kaikki sujui hienosti. Maksuvaihtoehtoja (mm. paypal ja klarna) oli sen meidän meidän makuun, että uskalsimme tilata. Tilaaminen oli selkeää, samoin yhteydenpito. Suurin haaste taisi olla jälleen kerran Post nord, joka hoiti toimityksen täällä päässä. Post nordilta tuli yht´äkkiä puhelinsoitto, että nyt tämä toimitus olisi pihassa ja henkilökunta siihen, että nyt tämä ihminen on töissä. Mitään ennakkoilmoitusta tavaran saapumisesta ei tullut. Mikäli ette nyt pysty ottamaan vastaan, menee se takaisin terminaaliin. Annoimme luvan viedä paketin sisälle, mutta kuskilla ei ollut siihen valtuuksia, vaikka juuri äsken henkilökunta ne antoi. Ei käy. Ei lupaa. Samaa soutamista ja huopaamista kuin edellisellä Post Nord kerralla. Asiakas on kuin marionetti nukke. Lopulta selvisi, ettei kuljettaja pörrää pakettirekalla vielä poispäin kaupungista ja hänelle sopi, että toimittaa puun kun henkilökunta on saapunut päivätöistä kotiin. Pakettirekka tuli toistamiseen ja kolmeen painavaan laatikkoon pakattu puu saatiin perille. 

Vähintään neljän käden keikka

Cat relax beige plus. Relax. Jaa. Cat relax. Kasaamisessa oli täysi työ. Tuli hiki. Ei mitään rentoa pienoismallin piipertämistä vaan oikeaa halon hakkuuta. Toinen kasasi ja toinen luki nuotteja - ohjekirjaa. Ja tottakai, lopulta ylimääräisiä ruuveja jäi käteen. Oli myös hetkiä jolloin yhden ihmisen kädet eivät riittäneet, vaan tarvittiin apukäsiä. Jotkut osat osasivat olla perin painavia ja jotkut osien kiinnitykset sellaisia, että tarvittiin tukevaa pitämistä, etteivät mene rikki. Jos tämä oli ollut amazing race - tehtävä, olisi tässä tullut merkittäviä eroja ja mainiota tosi-tv draamaa. 

Osa osalta puu suureni ja lopulta siitä tuli melko massiivinen. Mutta se on myös tukeva. Ei mitään vaaraa, että se kaatuisi. Kop kop, koputetaan varmuudeksi puuta. Siinä on kaksi pesäkuoppaa, mutta niiden ollessa käytössä, puu ei heilu yhtään. 

Jetta innostui uudesta puusta välittömästi.

Laku piipahti tiluksilla myös

Jetta testaa valmiin puun toimivuutta

Jetta omi puun välittömästi. Itseasiassa jo ennen avajaisia. Sittemmin sijaiskotikissa Regina, sekä Laku ovat viihtyneet pesissä ja Pesonen on ominut alhaalla maan rajassa olevan suuren pesäkolon itselleen. Pesät ovat isoja, joissa mahtuu reilusti pötköttämään, alakerran pesäkolossa ja aivan ylätasanteella on pehmeät pedit. Muutenkin puussa pääsee sivulle, ylös ja alas. 

Verenpaineet on jo hallinnassa ja hietkin ovat jo hiipuneet. Puu on paikalla ja koko porukka on tyytyväinen. Puuta käytetään ja sen käyttöä on mukava seurata. Kaikin puolin onnistunut hankinta. Keitetään siis kahvit. 

RHR Pets kotisivu: https://rhrpets.fi/

Kiehnää, vientää ja vääntää

Nyt oli Pesosta leikitättynyt. Niin kiersi ja kiehnäsi kehää ja aina kun rasahti, painui kehärinkulan taakse jemmaan valmiina loikkaamaan rasahduksen "kimppuun". Hannu siellä rahisi, tuskin kuitenkaan vanhuuttaan vaan kunhan käänteli asentoa. Hannu halusi vain olla möllöttää, välittämättä Pesosen mieliteoista - tietämättä niistä. Ja ai että Pesosta leikitytti, niin kuin kipsin alla muhivaa ja kutiavaa kättä. Pesonen heilutti sukkapuikkoa ja viänsi. 

Vaan ei Hannu lämmennyt vaikka Pesonen vonkasi ja vonkasi. Petski otti monta levotonta varaslähtöä, haukkasi liian kuumaa makkaraa ja kokeili painoa lokakuisella jäällä. Ei tärpännyt ei. Sätki sätki ja pätki liikettä. Piru perhana kun kukaan ei leiki. 

Ja sitten hiljeni. Hannu hiippaili hiljakseen muualle. Rahiseva äänimaisema hiipui, kunnes kokonaan hävisi. Pesonen tyyntyi. Ei leikittänyt enää ei. 

Leikin loppu