torstai 19. huhtikuuta 2018

Mitä tapahtuu silloin kun ei mitään tapahdu - eli nyt on hyvä hetki siivota arkistoja.


Stop! Etusivu uusiksi!



Sofi varastaa shown! 

Kuvat oli sovittu ja jutun rakenne, kun henkilökunta joutui keskelle varkaustapausta. Oli iltapäivä ja pidimme palveria tulevasta blogitekstistä. Muutama kuva otettiin ja asioista keskusteltiin. Samaan aikaan Sofi asteli paikalle ja alkoi esiintymään. Sofi varasti ajan, paikan ja koko tilan kylmän viileästi ja kun Sofi huomasi, että häntä kuvataan, tyttö innostui yhä enemmän!






Sofi kokeili surutta rajojaan - kiipesi tolppaan ja alkoi mm. repimään kahta kukkasta, tämän jälkeen Sofi kipitti Pesosen nukkumapaikan taakse ja kiipeili nojatuolin selkämystä. Jossain välissä Sofi tutki kirjahyllyn. 





Sofi tykkäsi olla valokeilassa. Toisella korvalla kuunteli mistä puhutaan ja innostui lisää. Kipitti ja touhusi. Pirttipöydän jalan takaa kurkki, kuvataanko vielä. Räps räps! Kyllä, kamera tallensi lähes kaiken mitä n. kymmenen minuutin sisällä tapahtui. 






Ja lopetus oli diivamaiset tyylikäs. Tyttö nousee olohuoneen pöydän päälle makaamaa, kuin kabaree-laulaja pianon päälle! Eleellään hän ilmoittaa, että show on ohi. Voitte sammuttaa kamerat ja valot. Encorea ei tule. Haastattelua emme saaneet. -henkilökunta-




sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Hieno päivä

Aamulla nappasin kuvan, kun Laku leikki puupelletin palasella. Heti kuvanoton ja kuvan tarkastelun jälkeen totesin, että poika kaivaa mielummin pellettivessasta palasen ja leikkii sillä, kuin menisi oman lelukorin luokse kaivamaan jotain kivaa pehmeää tai jännää helisevää, joka on ajatuksella ja lämmöllä ostettu? Voi raasua, ei edes kunnon leikkivälineitä.

Laku kaivoi pellettivessasta pelletin palasen ja leikki sillä

Päivällä piipahdimme paikallisessa kivijalka eläinkaupassa, joka samalla juhli 40-vuotista taipalettaan ja siellä oli kaikki kissan lelut prosenttitarjouksessa. Täytyy rehellisesti myöntää tässä vaiheessa, että aamun episodi oli jo henkilökunnalta unohtunut - kohtalo sitä vastoin muisti. Ruuan oheen nappasimme kyytiin myös keppi-lelun. 

Kauppakassit tuodaan aina suoraan keittiöön, joten myös kissojen ostokset menevät ensin sinne. Keppi ei keittiön pöytää pidemmälle ehtinyt, kun se piti jo kokeilla. Aamun velikulta Laku ja aina innokas Sofi olivat tietysti paikalla. Piri pyörähteli myös jaloissa. Sofi otti paikkansa penkin kulmalta ja Laku siirtyi tason päälle kulmaruutuun. Siinä vuoroin tassuilla tapailtiin kilisevää ja suhisevaa keppiä. Lakukin rentoutui ja rötkötti omaan brutaaliin tapaan kulman reunan päällä, niin että etutassut roikkuivat ilmassa.


Laku etulinjassa uutta lelua katsomassa. Sofi taustalla.


Piri tullut myös paikalle huitomaan ilmaa


Illalla kun käsittelin kuvia, koin päivän draaman kaaren uudestaan. Hieno päivä hienolla tavalla. Ei pellettipalasessa mitään vikaa ollut. Sympaattinen pieni koliseva hajuherne, joka häviää kiusallisiin rakoihin. Kuivaa puutahan se on. Hyvä että kaivoi esille, kekseliäs kaveri. Ei ole tylsistynyt. Sydäntä lämmittävää oli myös kokea hetki keittiössä, kun kissat kokoontuivat uuden lelun äärelle. Porukalla pidettiin hauskaa. 

Laku ottaa rennosti ja rötköttää


Illalla vielä jatkoimme leikkimistä ja mukana oli myös uusi lelu. Kovassa käytössä oli. Piri möyhensi, piti hampailla kiinni ja kiskoi, ei antanut periksi - leikittäjä ei antanut periksi, molemmat olivat jääräpäitä. Rikkihän se meni, osittain. Höyhenparit putosivat lattialle. Oho. Siinä sitten pyöriteltiin silmiä ja naurettiin. Pidennettiin ikää. Koko porukalla. Ja vaihdettiin lelua. 


Laku


perjantai 6. huhtikuuta 2018

Jetan paino-piikki

Kävimme maaliskuun lopulla rutiininomaisella rokotusreissulla Sofin, Pesosen ja Jetan kanssa ja tuolloin Jetan kohdalla lääkäri kiinnitti huomiota parin vuoden takaiseen hurjaan painon nousuun, joka pahimmillaan rikkoi neljä kiloa. Jetan paino normaalisti on ollut rapiat kolme kiloa.


Jetta - taustalla Jetalle tärkeä Niilo

Hämmästyimme huomiota, sillä itse emme moista muistaneet ja lupasimme lääkärin ja oman mielenterveyden vuoksi tarkastaa tilanteen. Niin teimme, tarkastimme tilanteen ja totta tosiaan, Jetan paino oli reilu kaksi vuotta sitten kivunnut äkisti neljään kiloon!

Mutta kun samaista painotaulukkoa, jota on pidetty Jetan kohdalla vuodesta 2011, tutki ajatuksella ja järjellä, kertoi se selkeän totuuden ja syyn, miksi Jetalla oli paino noussut niin hurjasti! 


Jetta

Palataan vielä Jetan alkuaikoihin. Jetta saapui meille 2011 syksyllä ja oli aluksi aavistuksen arka ja varsinkin Tippa kiusasi minkä kerkesi. Aika kului ja Jetta haki paikkaansa. Jetan hyväksi kaveriksi osoittautui Niilo, joka piti Jetan puolia ja tarjosi kurjan päivän sattuessa tukea, turvaa ja kainaloa. Jetan ja Niilon kaveruus ja ystävyys kasvoi, kunnes Niilolla todettiin 2015 alkuvuodesta kasvain. Kasvaimen totesi ja "löysi" lääkäri, mutta todellisuudessa kasvaimesta tiesi ensin Jetta sillä Jetan painonousu ajoittuu juuri näihin hetkiin!

Jetan paino oli pitkään, vuoden 2011 syksystä aina vuoden 2013 syyskuuhun n. kolmen kilon luokkaa, kunnes vuoden 2014 puolivälissä paino lähti äkilliseen kasvuun. Samaan aikaan, vuoden 2014 kesän ja syksyn aikana Niilo laihtui kaksi kiloa - ja samaan aikaan Jetan paino lähti nousuun. 





Jetan paino nousi samaa tahtia Niilon kunnon heiketessä. Niilosta aika jätti lokakuussa 2015 ja Jetan painopiikki, rapiat neljä kiloa oli pari kuukautta Niilon poismenon jälkeen joulukuussa 2015, jonka jälkeen paino lähti portaittain laskeutumaan, kunnes se 2017 loppukesästä saavutti reilun kolmen kilon tason, jolla se nytkin on. Näin tärkeä Niilo oli Jetalle. 

 Jetan painotaulukon näkemisen ja sen tulkitsemisen jälkeen, asialla on niin selkeä yhteys, ettemme ole laisinkaan huolestuneita lääkärin yllättävään painoa koskettavaan löytöön. Sen verran "löytö" tuli meillekin yllätyksenä, koska muistaneet sitä. Niilon sairaus oli raskasta aikaa Jetalla, mutta myös meille. Emme osanneet katsoa kokonaiskuvaa ja kun loppujen lopuksi Jetan paino palasi hyväksi, olimme asian kanssa sujut. Arki palasi. Emme tuolloin nähneet metsää puilta, vaikka seisoimme päivät pitkät juuristossa.

Jetta reippailee

Annamme selitteen lääkärille ja katsomme naamaa ja kuuntelemme mitä siellä lääkärikoulussa on tästä asiasta kerrottu. Asia on Jetan, lääkärin ja meidän osin loppuun käsitelty. Keskitymme halaamaan puuta (lue Jettaa) ja nauttimaan metsästä (lue Pesonen porukoineen).



maanantai 2. huhtikuuta 2018

Kissojen ja henkilökunnan näkemyseroja

Aika ajoin blogeissa ruoditaan henkilökunnan ja kissojen näkemyseroja. Monesti näkemyserot syntyvät tiedostamatta, kunnes joku tarkkasilmäinen lukija havahtuu niihin. Usein näkemyserot osoittautuvat omistajien "tappioksi" ja kissojen neroutta hipovia näkemyksiä puolustellaan varauksetta. 

Myös Pesosen porukoilla väännetään välillä tassua ja kättä siitä, kuinka asioiden täytyisi olla. Perinteisiä esimerkkejä on petien paikat ja niiden alustat, tyynyt ja muut vastaavat pehmusteet. Henkilökunnan sänky ei olekaan henkilökunnan sänky. Ruuasta tulee vääntöä liki joka päivä. Parvekkeelle pitäisi päästä heti, kun ovi on suljettu, vaikka sieltä sieltä on juuri tultu. Pomppiva pallo on tänään ihan last season. 

Pariin otteeseen on laitettu kirjahyllystä kirjat uuteen ruotuun ja vessapaperirullan paikka lienee oikeasti lattialla. Kukat on syömistä varten, ei katsomista. Seuraavassa muutama kuva, mihin kissat ovat reagoineet viimeisen puolen vuoden aikana - millaista heidän mielestään pitäisi olla.

Pyydän lukijoita huomioimaan sen faktan, että kissoilla on määrällinen ylivoima ja olemaan armollisia henkilökuntaa kohtaan.

Perinteinen liinavaatekaappi ja sen sisältö
- kaikkea ei tarvitse kaapissa pitää!
Kuvassa Sofi.


Sama koskee lankakerää - kokonaan
sen ei kaapissa tarvitse olla. Asiaa
tutkimassa Laku
  

Kenkien turha liikuttelu on kielletty. Niitä
saisi mielummin olla lisää ja enemmän ja
useampi. 


Ruohoa on turha pitää kupissa, saatika sitten
pystyssä


Kunnolla kuohkeutetussa sohvassa on
mukavampi pötköttää - sen luulisi olevan jo selvä.



Kakka kuuluu lattialle (no, tästä
on onneksi päästy sopuun, eikä kakan
ole tarvis joka päivä olla lattialla)


Lautaset kuivuvat paremmin, kun hieman 
pilkkoo niitä. Myös tästä keskutelimme ja
olemme siirtyneet yhteistuumin
käyttämään astiankuivauskaappia.




Kissojen mielestä ruuan esillepanoon täytyisi
kiinnittää enemmän huomiota. Tämä nappulakippo
oli jätetty vinkiksi.



Ja lopuksi vielä talot täytyisi rakentaa oikein päin!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Kissakoti Kattila, Hämeenlinna


Kovan onnen kissoja. Kuuntelevat auton ääniä ja toivovat, että lähtiessä yksi auton ovista aukeasi enemmän. Ei tänäänkään. Ehkä huomenna. Onhan täällä jo tullut oltua, useampi kuukausi, useampi vuosi. Tämä on minun koti, paremmasta en tiedä. Puun alle syntyneenä, pahvilaatikon kannen alta karanneena.


Miksi joku tuo ruokaa, kun kerta sitä ei edellisessä paikassakaan saanut. Miksi joku silittää, kun ei ole silitetty ennenkään. Olen hämilläni. Saako silittämisestä pitää?



Jollekin on peilikuva paras kaveri, jollekin sängyn puhki puskettu puinen pääty. Joku tykkää olla sykkyrässä pöntön nurkassa, toisen kaverin takana. Joku on talon pimeimmässä nurkassa ja joku puskee ja kiehnää jokaista, joka kävelee sisään ja ulos. Joku vaan on. 



Joskus joku lähtee kopassa pois. Pelottaa. Ei voi luottaa. Eivät tuo takaisin. Työntävät naamansa lähelle ja melkein syövät. Suu auki, hampaat näkyvät ja poskissa on kuopat. Puhuvat suoraan kohti. Jos joskus vievät, ottaisivat kaverinkin. Yksin en uskalla lähteä.




Täällä on kuitenkin lämmin ja ruokaa saa. Paremmasta en tiedä. Onko sitä? 



lauantai 24. maaliskuuta 2018

Kesäteatteri etuajassa

Pirillä puoli päätä varmuudeksi piilossa
Kevät on pesän rakentamisen aikaa ja niinpä Pesosen porukoiden kotitalo on myös saamassa uuden vuorauksen, sillä mittava julkisivuremontti on käynnissä. Sen olemme kaikki huomanneet, kuulleet, kokeneet, nähneet ja tunteneet!

Jos on lähimetsikössä mustarastas laulanut ja kauempana palokärki rummuttanut, niin aivan korvan takana ovat vasarat paukkuneet ja naulat natisseet. Myös mm. painepesurit ja porat ovat heränneet kevättä viettämään. Unohtamatta lentoon harjoittelevia pellinpaloja tai laudanpätkiä. 

Ei täällä hätää ole - noin ylimalkaisesti sanottuna, vaikka pesäkoloa pestään ja ravistellaan. Pirillä on paikoin hankalaa, kun useampi työkone ja -auto tuntuvat piippaavaan samalla lailla kuin Zooplussan taxi eli postiauto. Mikä tahansa pakittava piip - piip riittää ja Piriä viedään. Nyt nähdään miten siedätyshoito toimii! Muuten täällä ollaan paikoin jopa uteliaita. Mitä massiivisempi kone, sitä kiinnostavampaa. Ainankin Tippa, Jetta ja Sofi ovat useammin kuin kerran hiillostaneet ikkunan takana työukkojen niskaan. 


Jetta hiillostaa työmiehen niskaan

Jettaa kiinnostaa kaikki

Ikkunat ovat sen verran kivasti, että pihalle aukeavat hyvät näkymät ja myös tasoja joista katsella on kaikille halukkaille. Muodissa tänä keväänä on näemmä kirkkaan keltaista ja oranssia, mutta paikoin myös kahisevaa, likaisen valkoista. Päät ovat peitetty kuluneilla muovihatuilla. Tohinaa riittää ja kissoilla riittää ihmeteltävää. Kuhinaa. 

Vaarallisin tilanne on syntynyt parvekkeelle, johon ilmestyi päivän aikana kissan mentävä reikä! Asiasta ei tiedotettu millään lailla. Mitä jos reikää ei olisi huomannut!? Yksitellen kissoja olisi kadonnut. Tässä jälleen tilanne, jolloin siru on hyvä olla jokaisella kissalla! Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Kukaan ei kuitenkaan kadonnut ja reikäkin meni saman päivän iltana, muutaman sähköpostin jälkeen umpeen. Mutta tarkkana saa siis olla! Murr.



Reikä parvekkeella!

Remontti jatkuu alustavan aikataulun mukaan liki syksyyn asti! Työt alkavat arkisin kukon laulusta ja kestävät aina Pikku kakkosen lopputeksteille saakka. Välillä jopa pidempään. Se on porukoilla tavoite. Kuulostaa kuitenkin pahemmalta kuin miltä tuntuu. Työt jakautuvat sen verran laajalle alalle, ettei jatkuvaa natinaa ole ja taukoja tuntuu olevan paljon mutta tämä kesä menee tässä.

Laku ja Sofi asunnon keskipisteessä turvassa


Sen verran on ollut verkkaista, ettei esim. Pesosen ole tarvinnut jännityksen vuoksi kuin pariin kertaan ottaa askel uuteen suuntaan. Pariin kertaan on Pesonen ollut se, joka menee ääntä kohti ja muilla on tassut olleet solmussa. 

Näin. Kesäteatteri saapui tänä vuonna hieman aikaisemmin ja viipyy hieman pidempään. Kulisseissa riittää kuhinaa. Me nautimme aika ajoin väliaikakahvit ja kissat saavat popsia leffaherkkuja. Toivottavasti nautimme esityksestä!

  
Hannu nauttii esityksestä - vai nauttiiko?


keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Kolmen rokotuksen rutiinireissu

Tänään käytiin eläinlääkärissä - kolmen kissan Pesosen, Sofin ja Jetan rokotus. Nyt kotona tapahtumien kulkua sulatellessa, kaikki sujui loppujen lopuksi rutiinilla. Toisenlainen tunne on tuntia paria ennen reissua. 

Pikku hiljaa henkilökunnalla pulssi nousee, taskuja tarkastellaan että kaikki tulee varmasti mukaan ja kopitus järjestystä mietitään. No, periaatteessa kaikki tämäkin liittyy tuohon, nyt jo hieman häilyvämmän kuuloiseen "rutiiniin". 

Sofi (vas) ihmettelee outoa paikka ja Jetta komppaa

  
Eniten rutiinia löytyi lekurilta, joka pariin otteeseen totesi varsin rennosti, että tiedättehän te. Paljon on tuttua, mutta samalla uutisvirrasta putoilee uusia tiedonjyväsiä. Petskiltä löytyi korvan takaa raapama / rupi, jota pyydettiin seuraamaan, Jetan paino on ollut pari vuotta sitten epäilyttävällä tasolla ja Sofi on ottanut mammastaan (Pesosesta) mallia ruoka-aikojen noudattamisessa. Painoasiat ovat tietenkin olleet tiedossa varsinkin Petskin ja Sofin kohdalla, mutta Jetan paino-piikki parin vuoden takaa tutkitaan. Siihen palataan myöhemmin.

Rokotuksia menimme ottamaan ja rokotukset saatiin. Ensin oli piikkikäsi livahtamassa niskaan, mutta gröhmmm yskäisyllä saimme rokotukset masmaloon. Olemme tulleet astetta varovaisemmiksi Hannun niskapatin jälkeen (jolle kuuluu siinä mielessä hyvää, että patti ei ainakaan ole kasvanut).
  
Pesosella turkki sai kiitosta - paino ei.


Menomatkalla naiset lauloivat kuin Metro-tytöt konsanaan ja paluumatkalla oltiin hiljaa. Kotiin saapuessa miesväki painui piiloon ja rokotetut naiset jäivät rennosti käyskentelemään. 

Rutiinireissu. Tuliaisiksi hieman hammaskiveä, kiiltävää turkkia, ylipainoa ja seuraavien rutiinireissujen suunnittelua. Raapamat kädessä olivat jo lähtiessä.