Sunnuntaille saatiin mahtipontinen ilotulitus, mutta ei etsijäkoiraa. Etsijäkoiran tulemattomuutta perusteltiin, ettei ole liian usein hyvä käydä. Edellisestä käynnistä on kaksi viikkoa aikaa. Nyt jatkamme etsintöjä mutu-tuntumalla, sillä ratkaisevia vihjeitä, saatika näköhavaintoja ei ole tullut.
Jotain kuitenkin - uusia jälkiä hangessa ja kissan naukumista! Tällä hetkellä, aivan tuoreena tietona, olemme saaneet luvan laittaa loukun erään pihan varaston seinämälle. Pari päivää sitten, pihamaan aidan alitse menivät selvät kissan jäljet, jotka jatkuivat pidemmälle pihaan. Talon väki kertoi myös omista kissoistaan, jotka eräänä päivänä reagoivat ikkunan äärellä "johonkin" pihassaan. Myös kissan naukumista on kuultu. Olemmeko jäljillä ja jos olemme, niin kenen jäljillä?
Eilen viety uusi loukku on tällä kertaa vaneriloukku, jonka kissan omistaja sai naapurikunnan eläinsuojeluyhdistykseltä. Kahden tämän hetkisen metalliloukun luona on nähty kissanjäljet, mutta sisään asti jäljet eivät ole menneet. Mahtaisiko kissa siis väistellä metalliloukkuja ja onko loukkujen luona liikaa jo ihmisten tuoksuja, joita kissa karttaa? Vaneriloukun vieraista tuoksuista emme tiedä ja sen vuoksi suihkautamme loukkuun hieman Feliwayta, jotta kissa tuntisi olonsa turvalliseksi.
Olemme jälleen toiveikkaita - kuin kolmas erä olisi lähtenyt käyntiin. Eräät jäljet menevät myös lintujen ruokintapaikalle ja siitä päättelemme, että hyvin ruokittu kotikissa tuskin olisi niin nälissään, että tyytyisi lintujen ruokaan, vaan kyseessä olisi nälkiintynyt karkulainen. Olemmeko legendan perässä vai oikean etsittävän karkulaisen? Montako erää tämä taistelu kestää?
Lauantai aamua täällä mentiin kuin laskiaissunnuntaita, kun Pesosella oli vauhti päällä. Painikaveria ja palloa haettiin joka käänteessä ja touhua sai aamukahvia särpiessä ihmetellä useamman minuutin ajan. Mieleen tuli Saukin Pikkuoravien iloinen rieha.
Parvekkeen oven suulla kytättiin kaveria, ohikulkijaa taputeltiin tassulla, leikkikoria laitettiin uuteen järjestykseen ja oman petipaikan ympäristö kartoitettiin. Kaikki oli pääosin sitä tuttua ja laadukasta puuha Pesosta, eikä periaatteessa mitään uutta, mutta... Mutta kun sitä on vaan niin pirun hauska katsoa! Samoin se kuinka Pesosella on tilaa touhuta, vaikka kysymyksessä on hieman isompi kissatalous. Sokkona sekahakuun.
No, kahvihan siinä jäähtyi kun kameraa piti kaapista hakea. Ja Pesonenhan temppuili pitäen välillä salataukoja, jolloin kuvaaja ehti viedä välillä kameraa pois. Aamujumpat kaikin puolin.
Kun kerta laskiaissunnuntai vietettiin täällä jo eilen, niin tämä aamu on vedetty sikeitä! Pitkä viikonloppu!
Loukutus jatkuu - vuoden vaihteen tietämillä kadonneesta kissasta ei ole havaintoja. Kirpeät yöpakkaset tarkoittavat sitä, että loukuilla (2 kpl) täytyy käydä melkon usein katsastamassa tilanne, ettei sisälle ole jäänyt kissaa tai muuta eläintä. Saamattomuus on melko heikko selite palentuneille korvanpäille.
Viikolla tuprutti lunta reippaasti ja se samalla paljasti yöllisten kulkijoiden jälkiä. Vain parit kissan jäljet näkyi ja ne tuskin ovat etsittävän - muiden eläinten jälkiä oli sitäkin enemmän. Hellyyttävin jälki lienee ollut variksen, joka on umpihangessa kahlannut niin, että hankeen uponnut ja laahaava pyrstö on peittänyt ensin osuneet koipien jäljet; aivan kuin kuusen oksien nipulla olisi jälkiä peitelty. Pariin otteeseen lunta tuli jopa harmittavan paljon, sillä sitä oli pyryttänyt aina loukun perukoille asti.
Lumi ja kylmä viima kiusaavat etsintöjä
Loukutus on jumissa, kunnes etsijäkoira saadaan käymään. Näillä näkymin koira olisi tulossa sunnuntaille - samaan päivään sattuu myös laskiaisriehan ilotulitus! Omaa harmia tuovat myös yhdenlaiset ihmiset, jotka mm. repivät katoamisilmoituksia tai suoraan kieltävät laittamasta niitä esim. rappukäytävän ilmoitustaululle! Mitä harmia pieni lappu heille aiheuttaa!?
Illan suussa ja yön hämärässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Lenkkeilijät ja ohikulkijat tirkistelevät alta kulmain ja outoja (poliisi)autoja kaartaa selittämättömästi. Hauskin tapahtuma on eittämättä ollut kaupunkialueella asuvan rotan yöpuhde, kun se kipitti parikymmentä kertaa roskakatoksen ja pihalle pysäköidyn auton väliä. Auton renkaalle päästyä, se pomppasi aina renkaan päälle, kunnes lopulta jäi sinne. Olisiko sieltä ollut reitti konetilan puolelle?
Toivo lepää etsijäkoiran harteilla, sillä näköhavaintoja ei ole tullut. Mikäli koira jonkin alueen selvästi merkkaa, on etsijäpartiota kehoitettu kaivamaan grilli esiin. Viimeksi koira kävi pari viikkoa sitten.
Viime päivät on totuttu uuteen iltarytmiin (lue yörytmiin), kun henkilökunta on lähtenyt mukaan etsimään jo pari kuukautta karkuteillä ollutta kissaa. Kissasta on "havaintoja", mutta mitään varmaa ei ole kerrottavaksi.
Tipalla on vaikeaa - ihan sen vuoksi, koska se tuttu yöllinen kainalo puuttuu yön pikkutunneilta. Tippa hyppii ensin välioveen ja kun se saa auki, niin Tippa jatkaa ulko-oveen hyppimistä. Naapurit tykkäävät ja morsettavat vastaukseksi. Ovien kolaamista on estetty mm. laittamalla pönkkä kahvaa vasten, niin ettei kahvaan pääse hyppäämään. Huono puoli siinä on, että toinen ei pääse yöllä ovesta sisälle, vaan joutuu puhelinsoitolla pyytämään sisäänpääsyä.
Etsijäkoira
Karussa olevaa kissaa on yritetty saada parhaimmillaan kolmella loukulla kiinni, mutta vielä ei ole tärpännyt. Etsijäkoiraa käyttämällä on kuitenkin saatu selville mahdollinen reviiri, mutta yhtään näköhavaintoa ei ole. Etsijäkoira ilmaisee välimatkan päästä alueen, jossa karkulainen on. Se ei siis mene kohteen luokse, vaan ainoastaan näyttää sen olinpaikan, sillä luokse menemällä koira pelottaisi karkulaisen vain tiehensä. Karkulaisen kiinnisaamiseksi käytetään muita keinoja, esim. loukuttamista.
Tässäkin tapauksessa olisi hyvä, jos käytettävä olisi esim. kissan karvatuppo, josta etsijäkoira saisi selvän hajumerkin. Mikäli pelkää kissansa katoamista, voi tilanteen varalta esim. pakastaa karvatupon. Ja mikäli kissa karkaa, kynnys ottaa etsijäkoiraliittoon ( http://www.etsijakoiraliitto.fi/ ) kannattaa pitää matalana. Siellä autetaan ja neuvotaan. Rohkeasti yhteyttä - eivät pure!
Kissalle on loukkuun laitettu kodista tuttua tuoksua, sekä tuoksuvia herkkuruokia. Nappuloita on alueelle ripoteltu vain sen verran, että näkisimme mahdollisia jälkiä. Kylläinen kissa ei loukkuun mene.
Loukun sisätilat eivät houkuttele - toivottavasti herkut houkuttavat!
Tulevasta yöstä on tulossa kylmä - onneksi etsintäpartiota on saatu hajautettua ja näin loukun tarkistukset voidaan tehdä rytmitettyinä. Viime yönä ilmestyneet jäljet toisen loukun luona lisäävät hieman toiveita, mutta toisaalta alueen lähellä on nähty liikuskelevan toinenkin kissa. On siis mahdollista, että karkulainen on joutunut jättämään jo varatun reviirin rauhaan. Etsijäkoira on kuitenkin alueen merkannut (viimeksi viikko sitten) eli ei ole aihetta meidänkään luovuttaa.
Kotiin tullessa varattiin Iina-tyttö meille. Ja sitten alkoi nimirumba: Monica, Tippa, Hanna...
Helmikuun alussa 2004 oli tilanne se, että Harmi-kissa oli kuollut ja n. kymmenen kuukautinen Niilo oli sen hetkiselle seniorille, Sutille, hieman rasittava. Niilo olisi halunnut mennä ja hyppiä, mutta Suti ei jaksanut. Niilo tarvitsi ikäisensä leikkikaverin. Kävimme kissatalolla ja Iina (Tippa) ilmoittautui vapaaehtoiseksi.
20. helmikuuta 2004
"Tippa" tuli. Niilo oli reilu kolme tuntia nurkassa ja Suti tovin aikaa sohvan takana. Hieman on sähistelty. Toivottavasti saa nukkua.
21. helmikuuta 2004
Todella hyvin nukuttiin! Suti vähän murahteli ja jouduttiin vähän rapsuttelmaan Tippaa. Niilo oli hiirenhiljaa.
Niilo (vas.) ja Tippa jossain 2005- luvun paikkeilla
Tippa oli n. kahdeksan kuukautta, kun tuli meille ja oli laiha kuin katovuosi. Tippa pelkäsi kaikkea, varsinkin vesielementtejä; tiskausta, WC:n vetoa, veden laskua jne... Tipan ja henkilökunnan alku oli hankala. Tippa meni helposti kaappiin piiloon ja sieltä käsin sähisi ja räiski tassuillaan. Kaappiräiskintää kesti useampi kuukausi. Kun Tippa aikoinaan tuotiin kissatalolle, oli Tippa napattu hitsaajanhanskoilla kiinni pesukoneen sisältä, kun muuten ei suostunut tulemaan pois. Ei siis ihme, että uudessa paikassa luottoa keräiltiin jonkin aikaa.
Kissakavereiden kanssa meni paremmin. Niilon kanssa meni hyvin ja Sutinkin kanssa tuli Tippa toimeen. Näin pikkuhiljaa Tippa kotiutui ja itsenäistyi. Vaikka kaappissa olo sai Tipan hermostumaan, tuli Tippa kuitenkin melko pian nukkumaan mennessä kainaloon nukkumaan. Voikin sanoa, että Tippa on ollut kainalossa nyt 13 vuotta.
Tippa hyppää illalla heti sänkyyn, kun vähänkin sinne mennään. Mikäli kello käy jo lähemmäksi puolta yötä, kolistelee Tippa asunnon väliovea auki merkiksi siitä, että olisi nukkumaanmeno aika.
Tippan kanssa on nukuttu pääosin hyvin. Illalla on tapana hieman rapsutella ja jos rapsuttelu loppuu Tipan mielestä kesken, ottaa Tippa tassuilla esim. naamasta hellän otteen ja kertoo haluavansa lisää. Pieniä raapamia (huuli, nenä..) lukuunottamatta ei ole vahinkoja sattunut.
Tippa - kainalokissa
Mikäli peitossa sattuu olemaan pienikin kolo auki, hakeutuu Tippa uteliaana kissana hanakasti peiton alle. Öisin Tippa saattaa piipahtaa vessassa tai ruokakipolla, mutta useimmin Tippa nukkuu kiltisti yönsä aamun herätyskelloon asti ja mielellään siitä hieman ylikin.
Tipan paikka on päiden välissä. Välillä tulee tassua suuhun tai häntää nenään, mutta ei haittaa. Tipan kanssa on mukava nukkua. Tippa ei kuorsaa, Tippa kehrää - voisiko parempaa unilääkettä olla!
Pakastimessa alkoi kaikumaan, sillä kissojen kylmätuotteet olivat päässeet loppumaan. Raakapakasteita olemme hankkineet mm. Mustista ja Mirristä, jonka Possun sydän kuutio ovat kissojen herkkua!
Auto parkkiin ja pakastelaarien ääreen tonkimaan... tonkimaan... ja tonkimaan... "Ei sitä löydy. Missä on Mustin ja Mirrin oman tuotemerkin Maukkaan Possun sydän kuutiot? Se puolen kilon paketti?"
Kassalla selvisi, että tuote on lopetettu vähäisen kysynnän vuoksi!? Sympatiat saimme, mutta emme kuutiota. Lähdimme kotiin apein mielin.
Possun sydän on ylipäätänsä kissoille herkullista ja terveellistä, mutta Maukkaan possun sydän kuutiot ovat olleet kaikista parhaita. Pakasteen on saanut helpohkosti paukuteltua 3-4 pienempään kerta-annokseen ja näin säilöttyä, sekä tarjoiltua kätevästi. Pakkauskoko on ollut hyvä.
Jauhettu sydän on myös "ihan ok", mutta silloin kissojen hampaat ja leuat eivät pääse samalla tavalla töihin, kuin kuution kanssa. Hampaat laulavat kuution kanssa, no jos ei ihan hoosiannaa, niin ainakin Matti ja Teppoa! Jauhettuna possun sydän on hieman mössöruokaa.
Mikä eteen? Mitä löytyy jatkossa lautaselta? Nyt olisi oiva hetki kokeilla Vauhti-Raksua, tuota neljällä pyörällä toimivaa pakastinta, joka parhaimmillaan kaartaa aivan ovesi eteen. Eli Vauhti-Raksu on yritys, joka kuljettaa pakettiautolla pääosin pakasteita, ympäri Suomen (listoilla on myös vähäisiä määriä mm. kuivaruokia ja hiekkaa). Tuotteita on hurjasti ja auton reittikartta yltää liki joka kolkkaan. Mikäli tilaus ylittää 35 euroa, toimituskuluja ei peritä ja maksaminenkin onnistuu mm. käteisellä. Alennuksia, bonuksia ja kimppatilaus mahdollisuuksia löytyy. Kuulostaa hyvältä.
Ainoa miinus meidän tapauksessa on halutun paketin suurehko koko, sillä possun kokonainen sydän on n. kolmen kilon pakaste jötkäle ja mikäli haluaa toimituksen ilman toimituskuluja, täytyisi ostaa kaksi kolmen kilon pakettia. Pakasteille pitäisi löytyä tila pienestä pakastimesta. Kaupoista samaa tavaraa saisi toki tuoreena ja saksittavana, mutta olemme mieltyneet käsittelemään pakastetta.
Palautteet lähtivät Mustille Ja Mirrille. Nyt kokkailemme kaksin käsin viime syksyn marjoista kiisseleitä ja täytekakkujen tyhjiä kansia ja odotamme, että pakastimeen tulee sen verran tyhjää tilaa, että sen saa täytettyä kissojen herkuilla.
Tämä kuva on Vihreän huoneen kesäiseltä uimarannalta, jossa välillä on tunkua, mutta kun kylki kyljessä, sulassa sovussa makoillaan, kaikki mahtuvat.
- Oletko Laku kaukana?
- Tässä ihan lähellä Petski
-Saanko mä Hannu tänään olla yläkerrassa? - Joo, ole vaan Sofi, näin on hyvä.
- Nuuh, kuka pikkuinen sinä olet? - Piip, minä olen Sofi, Pesosen tytär. Ollaanko kavereita? - Ollaan ystäviä. - Mutta kun olet noin iso!? - Ollaan isoja ystäviä!
- My friend
-Joo joo, mutta ota se tassu pois niskasta!
- My friend
- My friend -Joo joo, mutta ota ne hampaat pois korvasta!
Pomppu-perjantai juontuu jo torstai aamulle, kun puuron lämmityksen aikana mikro sanoi zipp... Se sammui, sillä pistorasiasta loppui virransyöttö. Amatööri sähkönasentajina, ei ollut syytä lähteä rasiaa ropaamaan, vaan parempi oli soittaa huoltomies paikalla. Huoltomies saapui perjantai aamuna. Jos edellinen huoltoveijari (pesukone) huiteli jossain kahden ja puolen metrin korkeudessa ja oli kookas kuin ladon ovi, tämä kaveri oli pieni kuin siitakesieni. No, tämäkin huoltomies oli kissoille liikaa. Pesonen painui sohvan alle, Piri pieneen pömpeliin ja Laku ja Sofi TV-pöydän ja patterin väliin nätisti jonoon.
Kaveri laittoi pistorasia kuntoon ja toivotteli hyvät pyhät ja pikkuhiljaa, sieltä täältä, eri koloista tuli pieniä viiksekkäitä päitä taas esille. Tämä huoltomies kokemus meni pesukonetta paremmin.
Piri
Aurinko on laittanut lisää lämpöä ja myös kissat ovat huomanneet sen. Kevään tässä vaiheessa aurinko paistaa niin, että huoneistoon tulee piiiiitkä parimetrinen auringonvalo ja ainankin Hannu nauttii siitä minkä kerkeää. Valo on kuitenkin sen verran kapea, että melko lailla hoikasti saa pötköttää, mikäli kokonaan pääsee siinä kylpemään. Hannu ottaa mikä otettavissa on.
Piri metsästää myös huoneiston valoisia ja lämpöisiä kohtia. Yksi niistä on makuhuoneen yöpöydän nurkka ja toinen eteisen pöydän kulma. Makuuhuoneen puolella pystyy Piri makaamaan pöydällä kokonaan, mutta eteisen pöydällä ei pysty kuin hieman istumaan. Piri vaikuttaa aina niin yllätetyltä, kun sen näkee makoilemassa - aivan kuin Piri tietäisi, että nyt tässä tehdään jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
Henkilökunnan päiväpalan aikaan Sofi innostui kiusaamaan Jettaa. Jetta pötkötteli olohuoneen matolla ja Sofi parkkeerasi aivan Jetan taakse. Jetta huomasi kyllä tilanteen, mutta se, mitä Jetta ei huomannut, niin Sofi halusi väen väkisten hypätä yllättäen Jetan niskaan! Henkilökunta taasen huomasi Sofin aikeet ja aina kun Sofi oli jo ponnistamassa, henkilökunta älähti Sofille. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes Sofi ei enää piitannut henkilökunnan älähdyksistä ja pomppasi lopulta Jetan päälle. Onneksi ei kummempaa älähdystä syntynyt.
Sofi (vas) on juuri hyppäämässä Jetan niskaan
Jos päivän pomppu-palkinto pitäisi antaa, niin se menisi Pesoselle. Mainitaan nyt mm. imuroinnin ajaksi sivummalle siirretyn lelukorin tyhjennys ja siivouksen jälkeen leivinpaperi pallon silppuaminen. Lisäksi päivän CV:tä voi täydentää kaikenlaisella muunlaisella holtittomalla pomppisella sinne tänne. Varsinkin leivinpaperi pallon silppuamisen Pesonen otti tosissaan ja ajoi mm. Hannu sivummalle.
Ei mitään häkellyttäviä tapahtumia, mutta sopivaa ruohonjuuritason aktiivista toimintaa. Nyt hieman lepäillää ja jatketaan illan leikkituokiolla.
"Meneppäs Hannu siitä sivummalle, tämä on minun pallo", tuumaa Pesonen
Uuden pesukoneen kanssa mukavuusalueen raja liikkuu 800 ja 1200 kierroksen välillä. Koneen yleisääniin on pikkuhiljaa totuttu, mutta mikäli linkous on laitettu 1200 kierroksen paikkeille, niin silloin ollaan aavistuksen varuillaan. Tuijotellaan tyhjää kylpyhuoneeseen päin. 800 kierrosta pitää koneen sen verran hiljaisena, että silloin äänet pysyvät ohuen kylpyhuoneen oven sisäpuolella.
Entisessä koneessa oli koneen kannen kanssa ongelmia, kun kansi oli jo sen verran väljä, niin lingotessa se pomppi ratatataata ja meteli oli myös sen mukainen. Tuntui kuin se olisi tullut seinästä läpi ja mennyt lattiasta alas. Silloin koko henkilökunta kissoineen sätki sinne tänne. Nyt siitä on onneksi päästy.
Enemmän "haittaa" on aiheuttanut koneen tuonti, sillä vieläkin, varsinkin Laku ja Sofi hieman aristelevat käytävästä kuuluvia suurempia ääniä, mutta kun ovi ei käy, niin silloin on kaikki lopulta ok. Viimeksi eilen, kissa-tädin käydessä omatekoisella Runebergin-torttu leikittely kahvilla, kissat olivat jo varsin rennosti. Jopa niin rennosti, että Laku päätti maistaa kissa-tädin Runebergin päivän varvasta!
Illan valon kajastaessa, tatamin liepeille syttyvät kenttävalot, jotka kertovat siitä, että on leikin aika. Mikäli päivän aikana kissat eivät ole saaneet tarpeeksi mielihyvää kerryttäviä saalistus kokemuksia, pyritään illan leikkituokion aikana täyttämään hyvän olon laarit täyteen. Se on leikin tarkoitus, mutta on sillä välikäsien kautta muutakin mielihyvää.
Jos kissalla, n. yleensä ajatellen, pentuiässä tuntuu olevan valtava tarve saalistusharjoituksiin, on sitä myös hieman vanhemmillakin kissoilla. Se on Pesosen porukoissa huomattu - tai sitten kissanpennun määritelmä on erittäin liukuva käsite.
Teltoilla riittää tungosta, kun illan leikkituokio alkaa. Jetta seuraa sivusta kun Hannu pyörii.
Leikkituokio alkaa yleensä tarpeiston kasaamisella, telttojen ja vaarallisimpien lelujen hakemisella. Vaaralliset lelut tarkoittavat sellaisia naruleluja, joita narun ohuuden vuoksi on pidettävä erikseen kaapissa. Teltat sijaitsevat hattuhyllyn alle rakennetusta tasossa, eikä tarvitse pitkään hattuhyllyn luona norkoilla, kun jo Laku Sofineen on selän takana tapittamassa. Sen tuntee niskavilloissa saakka! "Joko leikitään!!?".
Kun teltat ja muu tarpeisto on siirretetty olohuoneesen, niin melko pian leikkipaikalle saapuvat myös muut - paitsi Tippa, joka haluaa leikkituokion ajan olla omissa oloissaan. Tipan ratkaisua kunnioitetaan ja annetaan vanhan rouvan pötkötellä rauhassa.
Leikkituokio pidetään joka päivä ja pääosin samoihin aikoihin. Kestoltaan se vaihtelee puolen tunnin molemmin puolin. On myös iltoja, jolloin se saattaa venähtää vain torson vartin mittaiseksi. Into on silloin pistämättömästi tipo tiessään. Kissoilla laiskuus voittaa. Plääh. Ei jaksa.
Usein leikkituokio on kuitenkin reipas ja kissat kirmaavat kuin karkuun päässyt napakelkka. Kahdella leikittäjällä porukan saa vauhtiin ja kahdella leikittäjällä pystyy ottamaan kaikki osallistujat huomioon. Välillä joku ottaa kärkipaikan ja se sopii muille. Silloin on hyvä toisten levätä, vetää happea, kunnes on voimia palata radalle virkeämpänä ja voimakkaampana. Näin homma pyörii.
Leikkituokio ei ole kaoottista koheltamista, vaan enemmänkin hallittua epäjärjestystä. Jokaiselle kissalle on erikseen muotoutunut oma, paikoin persoonallinen tyylinsä saalistaa.
Laku venyttää leikkinsä äärimmilleen
Laku on innokkain, sen näkee jo pulssista. Lakun päälelu on narukeppi, joka siivittää nuoren pojan välillä aivan tolkuttomaan hyppelyyn. Laku pomppii, kunnes väsyy. Lakun aktiivisuus näkyy myös "harhailuna" leikkipaikan laitamille. Leikkituokion aikana Laku saattaa ravata sohvan selkämystä pitkin, vihreässä huoneessa, teltoissa tai sitten moikkaamassa tyttöystäväänsä. Laku on oikea leikkimisen legenda. Väsyessään Laku siirtyy siististi sivummalle ja antaa muille tilaa. Mikäli Lakua ei yksinkertaisesti leikki kiinnosta, siirtyy Laku herkästi aivan toisaalle, omiin oloihin.
Piri on määrätietoinen. Piri ottaa sen minkä haluaa ja sen Piri tekee järkälemäisellä tyylillä! Kun Pirin kroppa saa putkiradion lailla lämpöä, on silloin häntä pystyssä ja hartiat ladonovina. Piri tömisee saaliin esiin, vaikka kyse olisi samaisesta viattomasta narukepistä, jota Laku jahtaa. Piriltä ei saalis karkaa, vaikka se kääntyessä olisi jo aivan toisella laidalla - jossain vaiheessa Piri kyllä saaliiseen törmää ja siihen Piri luottaa. Piri ei ole kömpelö, vaan ympäristö on kömpelö. Saaliin saanti on siis väistämätöntä.
Piri ottaa tilan haltuun omalla tyylillään
Jetta ja Hannu ovat telttailijoita, mutta Jetta osaa myös tankotanssin. Tankotanssissa Jetta pyörii akselinsa ympäri, raapimapuuta ympäri ja koko ajan saalis mielessä. Välillä vauhtia otetaan kiipeämällä raapimapuun runkoa ylös. Jetta saattaa, Lakun lailla, kaikessa villeydessä myös kirmailla sinne tänne, esim. juoksahtaa ruokakipolle tankkaamaan.
Jetta pyörii tällä kertaa tolpan ympäri
Teltta on Jetan ja Hannun pääaluetta. Teltassa on aina jompikumpi, useimmin Hannu. Mikäli Jetta on tullut telttaan kierimään, on Hannu jossain sivummalla kärkkymässä sitä hetkeä, jolloin teltta vapautuu. Teltta on kuivausrumpu, se on mankeli. Napa ja selkä vilkkuvat tasatahtiin ja lopuksi kissasta puristetaan loputkin lierut. Jetalla ja Hannulla on oma, vauhtia tuova narulelu, jota vedellään ja rapisutetaan pitkin teltan kankaita. Se riittää.
Hannu tykkää saalistaa teltasta tassuin
Sofin rooli on usein tarkkailijan rooli ja Sofi ei ole se ensimmäinen, joka suin päin avaa pelin ja syöksyy leikkimään. Sofilla on silti hetkensä ja Sofi täyttää tilan usein silloin, kun pääjehut vetävät hieman henkeä. Sama pätee Pesoseen. Pesosen tarkkailijan rooli on hieman suurempi ja usein Pesonen nukkuu tai muuten vain pötköttelee pedissään. Kuten Sofi, niin myös Pesonen tulee halutessaan mukaan leikkimään. Pesonenvaatii leikkitilalta lähinnä hiljaisuutta, jotta kuulee missä lelu milloinkin liikkuu. Tällöin on esim. TV:n oltava hiljaisella.
Piri meuhkaa edellä ja Sofi (takana) tyytyy tässä vaiheessa tarkkailijan rooliin.
Näin se jotenkin menee. Leikki yhdistää. Jos leikin on tarkoitus tuoda virikkeitä ja luontaisia saalistusvaistoja kissoille, tuo se luontaista iloa ja yhdessäoloa myös henkilökunnalle. Saalista vaanivaa ja takatassuja ruopivaa kissaa on lystikäs katsella! Puhutaan silmien palosta - se syttyy koko porukassa! Jos kaverukset osaisivat yläfemmoja, niitä lyötäisiin ahkerasti. Leikki yhdistää koko porukkaa. Mukava juosta lujaa, kun lujempaa ei pääse! Hoplaa!
Laku on innokkain. Tällä reilun minuutin videolla näkyy melko normaali Lakun tyyli leikkiä. Ei ihme, että poika puuskuttaa.
